Lomaltapalaajan tuoreet silmät

Tervetuloa lomalta takaisin töihin. Miltä näyttää?

Loksahditko tehokkaasti rutiineihin vai ihmetteletkö vieläkin silmät pyöreinä, mistä tässä kaikessa on kysymys?

Vietin yhden lomaviikon pienessä kaupungissa Sardiniassa. Siellä jännittävintä olivat joessa hyppivät kalat, iltaisin kuuluva vuohien kellonkilke, vanhusten juttelu aukioiden varjoisemmilla reunoilla, kujalla puhaltava kuuma tuuli. Toisten ihmisten tavallinen arki, siis.

Lomalla me vaihdamme paitaa. Luovumme työroolista ja vietämme aikaa, usein asiakkaana ja vieraana. Katselemme uusia paikkoja, ihailemme tuttujakin maisemia keskittyneesti. Etäisyys työasioista muuttaa perspektiiviä tavalla, joka auttaa näkemään mittasuhteita. On hyvän loman merkki, jos kaikki vaikuttaa ensimmäisenä työpäivänä vähän oudolta.

Töihin palatessa loman avaamat aistit kapenevat yleensä pian

Olemmehan tottuneet siihen, että olennaiseen keskittyminen on hyve: katseen ei pidä harhailla, tärkeintä on fokus. Keskittyminen on tietysti tärkeää silloin, kun on toiminnan aika. Fokuksen tiukasti rajaaman piirin ulkopuolelle jäävät asiat ovat kuitenkin usein niitä, joista voimme oppia ja joiden avulla löydämme uutta. Terävimmälläkään kuvalla ei ole merkitystä, jos sen kohde ei ole arvokas.

Lomalle harjoitamme harhailevan katseen taitoa – henkisen kameramme etsintä, jonka avulla oivallukset syntyvät. Voisiko myös loman päätyttyä vaihtaa roolia ja ottaa etäisyttä, saada perspektiiviä ja uusia impulsseja?

Itse olen kokenut hyväksi ihan yksinkertaisetkin keinot:

Kävele eri ovesta sisään. Haastattele tekijää, jonka työstä et tiedä mitään. Hanki tietoa aiheesta, jota ei varsinaisesti liity työhösi. Luo tilanteita, jotka tuottavat iloa ja mielihyvää muillekin. Pysähdy aistimaan ympärilläsi oleva tunnelma.

Vasta sitten kun on löytänyt, kannattaa fokustaa.

Millaisia keinoja sinä käytät perspektiivin laajentamiseen ja aistien avoimina pitämiseen?