Verkko-oppiminen on tullut jäädäkseen yhä useampaan organisaatioon – myös ”normaalissa” tulevaisuudessa. Kun ensisijainen ratkaisu jatkuvaan oppimistarpeeseen on verkko-oppiminen, hyödyt ovat ilmeiset: kerran tuotettu sisältö on jaeltavissa laajalle, opiskelu ei tuota tilojen, kouluttajan tai matkustuksen kustannuksia ja organisointitaakkaa, laatu on tasaista.
Korona toi moneen yritykseen Teams-koulutukset joko virtuaalisesti livenä tai tallenteina, usein molempina. Ja ne toimivatkin hyvin - ainakin silloin, kun kouluttaja on innostava, koulutuksen aihe oppijalle vähintään jollakin tasolla tuttu ja välillä tehdään pienryhmätöitä tai keskustellaan. Tällaisten hybridikoulutusten kesto vain on suhteellisen pitkä, usein tunteja. Houkutus tehdä muuta ”osallistumisen” ohessa on suuri, ja pahimmillaan kouluttaja luennoi itsekseen tietämättä, ovatko osallistujat edes kuulolla.
Itseopiskeltavat, omatahtiset verkkokurssit, joita mekin MPS Prewisessä olemme menestyksellä asiakkaillemme toteuttaneet jo pitkään, ovat ketterämpi vaihtoehto sekä oppijoille että organisaatiolle. Kun alle puolessa tunnissa saa keskeisen opin, ja aihetta voi vaikkapa jatkaa syventävällä verkkokurssilla, oppiminen solahtaa helpommin keskelle työpäivää. Silloin on myös paremmat mahdollisuudet sille, että oppi tulee juuri silloin, kun sitä työtehtävässään tarvitsee.
Verkkokurssien oma sisällöntuotanto onkin monen organisaation ratkaisu. Kun asiatuntijat ja kouluttaja-valmentajat voivat toteuttaa verkkokursseja itse helpolla työkalulla, voi tulla suuri houkutus toisintaa lähiopetuksen materiaalit. Nehän ovat valmiit ja hyviksi koetut!
Verkkokurssi on kuitenkin välineenä aivan toisenlainen kuin lähitilanne tai edes puhuttu luento. Seuraavassa vinkkejä tämän asian taklaamiseen ja digitaalisen välineen omien ominaisuuksien hyödyntämiseen:
Verkko-oppiminen on yksilökokemus. Suunnittelun näkökulmaa pitää vaihtaa: ensisijaisena ei ole aihe, vaan oppijan saama hyöty sen oppimisesta. Kun ymmärrämme oppijan arkea, löydämme myös paremmin asioita, joihin pyrimme oppimistavoitteilla vaikuttamaan.
Hyvä lähikouluttaja panee peliin oman persoonansa. Ihannetilanteessa osallistujat oppivat myös toisiltaan – ja samalla lisää organisaatiostaan. Tätä ihmiskontaktia ei verkko-oppimisessa ole, ja siksi sitä on simuloitava käytössä olevin keinoin. Ihminen ei opi pelkkiä bullet-pointteja lukemalla. Tarinallistaminen ja arkisten esimerkkien tarttuva esittäminen auttavat kaikki tuomaan ihmisläheisyyttä.
Jos tyydytään vain lähikoulutusmateriaalien pieneen ”pyöräytykseen”, on vaarana, että verkkokursseista tulee hajutonta ja mautonta massaa. Uskalla olla luova: erilaiset interaktiotyypit ja harjoitukset taipuvat monenlaiseen käyttöön. Heitä pois organisaatio-jargon, tee asiantuntijakielestä maallikollekin ymmärrettävää. Ja muista visuaalisuus: maailma on täynnä kuvien ja videoiden välittämää kertomusta.
Mitä helpompi sisällöntuotantoväline on käytössä, sen suuremmaksi usein kasvaa myös verkkokurssien kysyntä, sekä asianomistajien että oppijoiden taholta. Siksi on tärkeää suunnitella kokonaisuutta yhdessä koko organisaation voimin: millaisia opintopolkuja tehdään, miten määritellään kohderyhmät esim. pakollisuuden kannalta ja miten verkkokurssit linkittyvät muuhun viestintään, materiaaleihin ja koulutuksiin. Kun alustava tiekartta tavoitteineen on laadittu, on helpompi tarkentaa, organisoida ja toteuttaa yksittäisiä toimenpiteitä eikä kokonaisuus lävähdä hallitsemattomaksi.
MPS Prewisen tarjoama työkalu omaan verkkokurssituotantoon on Prewise Learning. Siellä tuotettuja kursseja ja muuta koulutusmateriaalia voi jakaa ja suorituksia seurata esimerkiksi Gimlet LMS -oppimisympäristön kautta.
