Kahdeksan vuotta, paljon muutoksia – yksi kevät, todella paljon muutoksia(ko)?

Kirjoitin 8 vuotta sitten blogin otsikolla ”Assistentin arkea”

Teksti oli tarinamuotoinen yhden päivän kuvaus hektisestä työarjesta MPS:llä. Ajan kuluessa on toisaalta tapahtunut paljonkin muutoksia, toisaalta perusasiat ovat pysyneet samoina. Tämä on varmasti kovin yksilöllistä. Toisille tärkeät, samanlaisina toistuvat tehtävät, työympäristö ja työkaverit pienillä hienosäädöillä tuovat työelämään juuri sen vakauden, mitä he kaipaavat. Toiset taas hamuavat uusia tehtäviä, ideoita, toimintatapoja sekä uusia naamoja ympärilleen. Tämä kaikki voi kuitenkin tapahtua samassa työpaikassa. Itselläni suurimmat muutokset kahdeksan vuoden aikana ovat tapahtuneet työtehtävien monipuolistumisen saralla, välineiden ja järjestelmien modernisointumisella, toimintatapojen tehostamisen keinoin sekä uusiin ja upeisiin kollegoihin tutustumisella. Valtava muutos tapahtui toki keväällä, kun kasvotusten tapahtuvat asiakaskohtaamiset tipahtivat tyystin pois.

Oman työn johtaminen uudessa normaalissa

Juuri nyt tärkeimmät työvälineeni ja avustajani ovat läppäri, puhelin, villasukat, kynä, vihko, vesilasi sekä oman kodin tasainen humina.

Nappasin vuoden 2012 blogikirjoituksestani kaikki toimistolla tapahtuneet kohdat pois, jäljelle jäi alla oleva teksti. Kaikki on edelleen ajankohtaista ja päivittäin tapahtuvaa, lisänä on tullut Teams ja muut sähköiset yhteydenottoalustat sekä paperilehden tilalle verkkolehti. Eivätkä ne asiakaskohtaamiset ole loppuneet, muuttaneet vain muotoaan toteutustavaltaan.

Läppäri auki. Ensin on tehtävä Powerpointin stilisointi, puhelinkin soi, antaa soida vaan. Puhelimen toisessa päässä konsultti ilmoittaa myöhästyvänsä, joten päivän aikatauluja pitää rukata uuteen uskoon. Selvä homma, kalenterit auki, vihko viereen, kynä käteen ja sumpliminen alkakoon. Haastatteluaika siis siirrettävä. Mitäs Intrassa sanotaan, luetaan uusimmat uutiset ja sähköposteja on ehtinyt kertyä jonkinmoinen määrä. Puhelin soi, asiakas soittaa, tavoittelee konsulttia, miten voin auttaa, hän ei ole nyt paikalla. Olisi isompi rekrytointiprosessi käynnistymässä, selvä, otetaan tiedot ylös ja pyydetään konsulttia soittamaan mahdollisimman pian, Ai hei, kollega toiselta paikkakunnalta soittelee. Ihan ok hetki puhua, normaalia hässäkkää, kerro vaan. Puhelu jatkuu, kyllä, löytyy varmasti sellainen tiedosto, etsin, kun pääsen koneelle ja lähetän sähköpostilla. Samoin, työniloa! Pari minuuttia aikaa, ehdin aloittaa tarjouksen oikoluvun. Vanha kuva etusivulla, vaihdetaanpas saman tien. Okei, tullut toinen oikolukupyyntö, raportti asiakkaalle, pitäisi lähettää sähköisesti parin muun tiedoston kanssa tunnin sisällä. Tarjous saa odottaa, tämä on kiireellisempi. Puhelin vieressä, päivän lehden luku ja hengähdystauko. Iltapäivän ohjelmasta ei vielä ole tarkkaa tietoa, tulee eteen mitä tulee, kaikesta selvitään, ajattelen ja palkitsen itseni vaniljarahkalla.

Vuoden 2012 blogitekstissäni oli 505 sanaa, nyt ylläolevassa 168. Melkoista tehostusta!

Makurahkoista pidän edelleen, mutta ehdoton suosikkini on kausituote luumu-kaneli. Ilahduin mutta ehkä hieman järkytyinkin, kun näin kyseisen rahkan kaupan hyllyllä jo elokuun viimeisenä päivänä!