Onnellisena opin tiellä

07.02.2020

Minulla on ollut ilo työskennellä viimeiset yhdeksän kuukautta uudessa roolissa, joka on tarjonnut erinomaisen mahdollisuuden – ja sopivan paineenkin – panostaa todella paljon yhteen lempiasioistani, oppimiseen. Jatkuva oppiminenhan kuuluu nykyään jokaisen tontille, halusi sitä tai ei, ja omaa osaamistaan tulee päivittää systemaattisesti vaikka ei roolia vaihtaisikaan. Silti huomaan itse, että nimenomaan selkeästi päivittyvä konteksti saa minut helpoiten virittymään tilaan, jossa käytän kapasiteettiani mahdollisimman laajasti sekä tekemiseen että oppimiseen – ja tunnen sitä kautta olevani omimmillani. Koska vaihtelunhaluni liittyy nimenomaan oman osaamiseni kasvattamiseen, on suuri etuoikeus saada toteuttaa oppivaa itseään tutussa tiimissä ja ympäristössä, yhteistä tulevaisuutta uudesta kulmasta rakentaen.

“Life is like riding a bicycle. To keep your balance you must keep moving.” – Albert Einstein

Työssä oppii tietysti, no, työssä oppien. Uutta kokeilemalla, hapuillen tekemällä ja rohkeasti yrittämällä. Välillä kompastellen, sitten taas uudelleen tehden. Oppimiseen ei onneksi liity täydellisyyden vaatimusta, ja sen tyyppiset vaatimukset kannattaakin pitää sopivasti loitolla, jotta niistä ei muodostuisi suoranaista estettä kokeilevalle oppimiselle. Kun rooliin sinällään sisältyy paljon erilaisia suoriutumiseen ja ulospäin näkyvään tekemiseen liittyviä odotuksia, on ainakin itselleni ollut sitäkin tärkeämpää muistaa riittävän lempeä sisäinen puhe uusien asioiden edessä.

Työssä oppimisen kannalta on ollut kiinnostavaa huomata, kuinka ns. tutuissakin asioissa on yllättävän paljon opittavaa, kun niitä tarkastelee uudesta kulmasta – ja kun ne ylipäänsä tunnistaa itselleen merkityksellisiksi oppimisen kohteiksi: Tuosta haluan tietää lisää. Tätä asiaa minun on jatkossa ymmärrettävä paljon syvällisemmin. Oppimisessa opittavan asian konteksti onkin aina olennaisen tärkeä – ilman itselle relevanttia kontekstia hyväkin oppi menee helposti ohi tai jää hyvin pinnalliseksi.

"Tutkimusmatka ei koostu uusien maisemien etsimisestä, vaan siitä, että katsoo tuorein silmin."- Eerikki Mäki, Maija Suokas/MPS

Työtehtäviin ja rooleihin kuuluu tietysti paljon asioita, joita on yksinkertaisesti tehtävä ja joita siis väistämättä myös oppii matkan varrella, mutta itselleni on tuntunut tärkeältä myös tietoisesti järjestää polulleni toistoa ja harjoittelua. Kun tunnistan uuden asian, joka tuntuu jostain syystä erityisen vaikealta, tekee joskus mieli kääntyä ihan toiseen suuntaan. Siksi olen pyrkinyt tunnistamaan näitä tunteita ja järjestämään sitten itseni tilanteeseen, jossa kuljenkin suoraan kohti. Toisto toistolta asia kyllä selkeytyy – ja vähintään toleranssi omalle vaillinaisuudelle kasvaa. Harjoittelussa mainiointa onkin usein se hetki, kun huomaa äkkiä ajattelevansa, että on vaikeaa muistaa aikaa, jolloin ei olisi kohtuullisen luontevasti kyseistä asiaa tehnyt.

Itselleni ehkä eniten toistoja vaativaa harjoittelua on ollut tässä(kin) roolissa se, mistä kannattaa luopua. ”Poisoppimista” ei oppimisprosessin tasolla ole varsinaisesti olemassa; pikemminkin on kyse siitä, että tietämäänsä ja osaamaansa on tarpeellista tarkastella uuden linssin läpi, uusia valintoja tehden. Vaikka osaisi jotain, sitä ei välttämättä kannata tehdä itse – ei, vaikka se kävisi kuinka sukkelasti. Tämä on the business, not in the business -näkökulma on asia, jossa edelleen kohtaan oppimisen paikkoja säännöllisesti. Parhaaksi oppimisen edistämisen keinoksi olenkin havainnut rehellisen introspektion ja oman toiminnan tarkastelun ja niihin liittyvät välittömät tunnustukset – ensin itselleni ja sitten kollegoilleni.

Yksi hauskimmista oppimisen muodoista on toisilta ja yhdessä oppiminen. Suurin osa oppimisesta tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja kun organisaation kulttuuri on yhdessä tekemiseen ja toisten tukemiseen kannustava, oppimista on itse asiassa suorastaan mahdotonta estää. Itse lähdin uuteen rooliin siirtyessäni liikkeelle siitä ajatuksesta, että rakennan tekemistäni ja osaamistani nimenomaan yhteisille vahvuuksillemme: tiimityölle, yhteisille keskusteluille ja parhaille kokemuksille ja visioille. Vaikka ajattelustaan ja päätöksistään tulee vastata itse, niiden taakse voi ja kannattaa sovittaa juuri niin paljon taitavien kollegoiden kanssa sparrailua ja omien ajatusten ääneen puhumista kuin kulloinkin tarpeelliselta tuntuu. Osaavassa joukossa omakin ajattelu kirkastuu, kunhan keskustelu on avointa ja rehellistä – myös sen suhteen, ettei itse vielä täysin hallitse kaikkea mitä haluaisi.

Kehittymistäni on tukenut vahvasti myös mentorointi, joka on itselleni ollut valtavan voimauttavaa vuorovaikutuksessa oppimista. Pidän siitä, kuinka mentoroinnissa voi yhdistää suunnitelmallisempaa oppimista hyvin epämuodollisiin ja hetkessä kiinni oleviin keskusteluihin; olen samaan aikaan pystynyt sekä ohjaamaan omaa prosessiani että antamaan kulloistenkin mietteiden kuljettaa.

Tilaa ja tarvetta on totta kai ollut myös muodolliselle oppimiselle ja aktiiviselle tiedonhaulle. Vaikka harva tehtävä on opiskeltavissa yhdestä videosta tai verkkokurssista, useimpiin on mahdollista hakea merkittävää tietojen ja taitojen täydennystä myös muodollisemman oppimisen puolelta, olipa kyse sitten substanssista tai vaikkapa viestinnästä. Itse olen mm. hyödyntänyt omaa digitaalista oppimisympäristöämme päästäkseni nopeasti kiinni oman liiketoiminnan näkökulmasta vieraampiin sisältöihin. Erilaisiin täsmätarpeisiin liittyvän taustatiedon ja opin hakemiseen löytyy yleensä apu netin valtavista tietovarannoista, ja rakkainta oppimisen tapaani, lukemista, en tule vaihtamaan pois ikinä. Kiinnostavaa tietokirjallisuutta riittää, mutta itse olen aina uskonut erityisesti kaunokirjallisuuden viisautta kasvattavaan voimaan

"I am not afraid of storms for I am learning how to sail my ship." - Louisa May Alcott

Olipa kyse minkälaisesta oppimisesta tahansa, se ottaa aikansa. Päiviin tulee mahtua epämuodollisia keskusteluja ja harjoittelua, ja ihan kalenterinkin tasolla on tarpeen varmistaa, että oppiminen saa ansaitsemansa huomion. Liiallinen tehokkuuden vaatimus kääntyy tässäkin asiassa helposti itseään vastaan – oppiminen vaatii aina myös reflektiota ja ajattelutilaa, jotta uudistuminen oikeasti on mahdollista. Pyrinkin nykyään miettimään tulevaa viikkoa suunnitellessani erityisesti kahta asiaa: 1) Kun katson kalenteriani, keskitänkö aikani ja energiani niihin asioihin, jotka ovat tavoitteissani korkeimmalla? ja 2) Kuuluuko viikkooni hetkiä, jolloin ehdin tietoisesti ajatella tekemääni ja oppimaani? Jos vastaus jompaankumpaan kysymykseen on ei, tiedän että minun kannattaa miettiä ajankäyttöäni vielä uudemman kerran. Onneksi sitäkin voi oppia.

 

 


Kirjoittaja Anna Heiliö on MPS Prewisen toimitusjohtaja. Hänen bloginsa on julkaistu aiemmin hänen postauksena LinkedInissä 7.2.2020.

Kirjoittaja: Anna Heiliö  Anna Heiliö