Älä häpeä!

ma 10. syyskuuta 2018 14.57.00

Minulta usein kysytään, onko noloa laittaa LinkedIn-profiiliin ”looking for new opportunities”? Onko säälittävää kysyä kaverilta tarvitaanko heidän organisaatiossaan uusia työntekijöitä? Onko epätoivoista ottaa suoraan työnantajaan yhteyttä ja tarjota osaamistaan? Onko siinä jotain hävettävää, että etsii työtä edellisen työsuhteen päätyttyä?

Päivi Montgomeryn blogi on julkaistu aiemmin hänen postauksena LinkedInissä 7.9.2018.
Lisää ura-aiheisia blogeja löydät uudenlaisia urapalveluita työnhakijoille tarjoavan Lifeworksin sivuilta. Käy tutustumassa: www.lifeworks.fi.

Ei, ei ja ei. Uuden työn etsiminen ei ole noloa. Oman verkoston käyttäminen uusien mahdollisuuksien metsästämiseen ei ole säälittävää, se on fiksua. Oman osaamisen tarjoaminen työnantajalle ei ole epätoivoista. Se on avun tarjoamista työnantajalle.

Totta, jokaisesta kontaktoinnista ei synny työpaikkaa eikä jokainen liidi ohjaa työsopimuksen allekirjoittamiseen. Mutta mieti työnantajan näkökulmasta. Joku oikein ottaa ja soittaa kertoakseen, että haluaisi tulle hänen organisaationsa töihin. Sehän kertoo työnantajalle, että jotain heidän puljussaan on tehty oikein jos oikein kysytään, saisiko tulla töihin. Senhän pitäisi olla iloinen uutinen. Vaikka työnantaja ei juuri nyt olisikaan rekrytoimassa, hän luultavasti muistaa sinut, kun tarvetta on. Positiivisella tavalla.

Ja harvoin kaverit ja tutut hermostuvat, jos heiltä kysytään neuvoa ja vinkkejä. Oikeasti, kaikkihan ovat valmiita auttamaan toista työnhaussa. Neuvoja tulee ihan hermoille käyvän paljon, kunhan vain kysyy.

Rekrytoijat innostuvat kun tietävät heti LinkedIn-profiilia klikattuaan, että tämä henkilö on työnhaussa. Tälle osaajalle kannattaa siis soittaa heti, hänet voi saada hyvinkin kiinnostumaan tarjolla olevasta tehtävästä, he miettivät. Enää heidän ei tarvitse itkeä LinkedIniä selatessaan ja valvoa öitään kun he miettivät, mistä ihmeestä he nyt löytävät sopivan hakijan käsillä olevaan suorahakuun tai rekrytointiin. Autat siis myös rekrytoijaa ja headhunteria kun kerrot tilanteestasi ja tavoitteistasi avoimesti.

Häpeä on sinänsä ihan hyvä, positiivinen, ehkä hieman aliarvostettu tunne. Se kertoo meille, mikä ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää tai mikä saattaa olla vahingollista käyttäytymistä. Se on juuri se asia, mitä vanhemmat opettavat meille. Ensin häpeä tulee vanhempien torumisesta, ja – jos kehityt normaalisti – se tulee osaksi sinua ja kertoo ilman iskää ja äiskääkin, että nyt olet tekemässä huonon, ehkä toisia tai itseäsi vahingoittavan valinnan, peräänny. Jos koet häpeän tunteita, olet hyvin kasvatettu ja osaat lukea sosiaalisissa tilanteissa, mikä on sopivaa käyttäytymistä ja mikä ei.

Mutta joskus häpeän tunteet korostuvat liikaa ja liittyvät vääriin asioihin. Työnhaku ei ole niitä asioita, joita tulisi hävetä. Muista, että mahdollinen työttömyys ei millään tavalla poista ammattitaitoasi. Ole ylpeä itsestäsi ja osaamisestasi – ja näytä se. Kysy, kirjoita, soita, anna maailman tietää, että olet käytettävissä!

 
Päivi Montgomery, Career coach, psykologi ja rekrytoija, joka häpeää itseään joskus ilman mitään syytä – mutta pääsee siitä yli

Kirjoittaja: Päivi Montgomery  Päivi Montgomery